Nyt kyllä tosiaan on elämä niin kiireistä, että välillä on pakko saada askarrella, ihan vaan terapeuttisten vaikutusten vuoksi.

Sunnuntaina oltiin menossa kyläilemään tuttavaperheen luokse, ja samalla heidän uutta taloa katsomaan. Lasten kanssa askarreltiin kun pienin neiti veteli päiväunia. Kaksivuotias ei toki jaksa pitkään piirrellä, mutta joten kuten jotakin tekemistä onneksi keksi (mies oli töissä). Minä ja esikoinen saatiin kortit aikaiseksi. Tosin kaiken tämän jälkeen loisteliaasti unohdettiin kortit kotiin : (

Minun kortti Distress inkeillä ja leimaamalla (talon piirsin vapaalla kädellä)

Touhukkaan taideteos